Lopetin vanhan blogini kun liian moni kaveri, ystäväkin luki sitä. Tällä tuskan ja kauheuden vuodattamisella ei kuitenkaan tuntunut olevan heihin positiivista vaikutusta, päinvastoin. Avasin heille salaisen arkkuni, raotin verhoa ja päästin heidät katsomaan minun välillä niin mustaa maailmaa. Toivoin että joku ymmärtäisi, eikä minun enää tarvitsisi hymyillä väkisin. Sanoillani aiheutin liian monta kyyneltä ja liian monta huolestunutta katsetta kun taas tapasimme.
Niinpä minä päätin vetäytyä tässä asiassa takaisin ylhäiseen yksinäisyyteeni. Ainakin hetkeksi. Koska omat kyyneleeni kestän, mutta yksikin minun vuokseni vuodatettu tippa ystävän poskella on liikaa. Tämä sota on kuitenkin yksin minun. Enkä minä halua sen takia satuttaa enää ketään. Koskaan. Ikinä.
Sitten faktat tiskiin.
1. Olen 20-vuotias työtön kelapummi. Sossuun menen huomenna. Kävin lukion ja ihme kyllä valmistuin, vaikka vähän myöhässä. Asun yksin ja nautin siitä paljon.
2. Elämä on aika hankalaa. On ollut jo jonkin aikaa. Syksyllä 2010 sain vaikean masennuksen diagnoosin. Ja syömishäiriön. Ja paniikkihäiriön. Niiden kanssa viettelin sen talven suljetulla. Luulin että parannuin. Mutta nyt kaikki vasta alkaa. Vaikean masennuksen dg minulla on vieläkin, mutta nuo kaksi muuta ovat aika lailla siirtyneet sivuun. Vaikka jokainen syömishäiriötä sairastanut tietää, etteivät ne ajatukset häviä koskaan kokonaan. Masiksen kavereiksi sain hetki sitten ahdistuneisuushäiriön ja epävakaan persoonallisuushäiriön. Jee.
Minusta tuntuu ettei minulla ole mitään muuta.
3. En tykkää siitä ajatuksesta, että olen sairas. Kaikenmaailman häiriöt ja ongelmat ovat kuitenkin osa minua. Minä reagoin, minä tunnen, minä olen tällainen. Enemmän koen ne ominaisuuksina, vaikkakin äärettömän raskaina sellaisina.
4. Identiteettini on kadoksissa. Välillä minua ei ole.
5. Olen vähän erakko, tavallaan. Ehkä osaltaan tuon epävakauden takia. Kaikkien aikojen major problem on ettei kukaan ymmärrä. Kukaan ei tajua. Kukaan ei hiffaa. Minua.
Liian moni ystävä on hävinnyt kun minä olen ollut niin voimaton. Liian moni pelästyi ja kaikkosi. Muutama jäi.
6. Käyn terapiassa.
7. Röökaan. Maalaan. Kirjoitan. Teen pieniä lauluja.
8. Olen avohaava. Yritän turhaan laittaa laastaria. Liian auki ja herkkä.
9. Politiikka ei ole kivaa ja systeemi kusee. Rahalla voi heittää vesilintua. En yhtään ihmettele miksi niin moneen täällä sattuu.
10. On kivojakin asioita. Esimerkiksi kirsikat. Ja moni muukin.
Ainiin. Ja minä olen Juksu. Oikeasti jotain ihan muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti