Minun ei ollut koskaan ollut niin hyvä olo.
Ei koskaan, ikinä, milloinkaan.
Tuntui välttämättömältä pitää sinua sylissä.
Lähellä, ettet vaan satuttaisi itseäsi.
En ole koskaan nähnyt sinua sellaisena.
Ilman yhtäkään muuria ympärilläsi.
Pystyin koskettamaan sinua.
Kun katsoin sinua, näin sinut.
En nähnyt sitä mitä luulin sinun olevan.
Vaan sinut sellaisenaan.
Minä itken ilosta. Helpotuksesta. Onnesta.
Oivalluksesta. Vapautumisesta. Olemisesta. Elämisestä.
Katson peiliin. Minä olen kaunis.
En ole koskaan näyttänyt niin onnelliselta.
Kehotin sinua katsomaan minua tarkasti.
Kun tämä olen minä. Nyt minä uskallan olla.
Sinä rakastat minua silmilläsi.
Ja minä rakastan sinua. Enemmän kuin ikinä luulin mahdolliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti