Aina pelästyn kun se hätä iskee.
Niin pienestä ja arvaamatta.
Painan oven kiinni takanani,
tulen kotiin joka ei tunnu kodilta.
Yhtäkkiä en enää tiedä miten olla.
Silloin kaikki katoaa ympäriltä.
Maailma muuttuu. Tai minä. En tiedä kumpi.
Mitään muuta en tiedä kuin sen että pelottaa.
Pelottaa niin kamalan paljon.
Tulee itku.
Ja sitten minä odotan.
Odotan ja odotan.
Että joku tulisi hakemaan minut pois täältä.
Ihan kuka tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti