Well hello :)
Täällä kaikki on hyvin. Lähestulkoon kaikki.
Pitkästä aikaa tuntuu edes vähäsen helpommalta. Jaksan puhua ja kuunnella. Jaksan ihailla alkanutta kesää. Ja most important, jaksan itseäni. En vielä täysin, mutta paremmin.
Minun traumani löytyi. Me terapeutin kanssa löysimme sen. Kirjoitan siitä lisää myöhemmin.
Ymmärrän itseäni joka päivä paremmin. Kehnosti mutta kuitenkin.
Vielä ensi viikolla voidaan jutella, sitten terpeutti pitää kesäloman, viisi viikkoa. Valehtelisin jos sanoisin ettei minua pelota. Pelottaa helvetisti.
Moni asia on löytänyt oman paikkansa, tullut päätökseen tai työnnetty sivuun vielä hetkeksi.
On ollut helpottavaa järjestellä ajatuksiaan niin, ettei kaikki mahdollinen ole pöydällä samaan aikaan.
Olen antanut itselleni anteeksi monia asioita joille en ainakaan tänään voi vielä mitään.
Koko tämä prosessi on ääääääärettömän hidas ja vaivalloinen. Onhan minun opeteltava monia asioita ihan alusta ja uudelleen. Välillä olen katkera ja vihainenkin. Haluaisin nauttia kesästä ja auringosta. Hyppiä ja tanssia muiden mukana. Joskus muiden uittaessa varpaitaan ties missä vesistöissä minä piirrän paperille kaavion suhteista perheeni sisällä. Koska minun on pakko. Jotta voisin joskus saada kokonaisen elämän.
Mutta loppujenlopuksi olen iloinen että kaikki on niin kuin on.
Minulla ei ole kiire. Minulla on aikaa.
Kaikki ei ole vielä valmista. Ei todellakaan. Eikä läheskään.
Mutta ainakin pienen hetken saan levätä ja keskittyä oleelliseen. Elämiseen.
Sitten turhuuksia. Tässä muutama minun silmääni miellyttävä kuva. Jos satut asumaan joissakin näistä, muutan luoksesi heti tänään.
Puss och krem.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti